Nella: Aamu alkoi sateella. Vettä tuli taivaan täydeltä, ja minun kävi sääliksi laitumella seisovia heppoja. Suurimmalle osalle oli vedetty sadeloimi päälle, joten laitumet olivat täynnä punaisia ja vihreitä hevosia. Oli siellä kyllä vähän violettia, sinistä ja mustaakin. Värit eivät kylläkään erottuneet kovin hyvin, sillä vesi ja pilvinen taivas tekivät ympäristöstä harmaan. Inhottavaa.
- Hevoset pitää hakea sisälle tänään jo aiemmin, jos ei sade lakkaa, mutisin Empulle, joka istui toimistossa.
- Totta. Joskus iltapäivällä esimerkiksi, tallinomistaja totesi ja keskittyi taas papereihinsa.
Turha oli Empun kanssa yrittää jutella, kun tuo vain tuijotti papereitaan ja toimistoon tuomansa kannettavan tietokoneen ruutua.
- Mä ajattelin vähän ratsastaa. Kuka tarvitsisi erityisesti liikuntaa? kysyin.
- Jaa... Jos kävisit Maman selässä? Emppu ehdotti.
Nyökkäsin ja marssin tallinpuolelle. Sieppasin mukaani riimunnarun, joka roikkui Maman ovessa ja astelin pihalle.
Laidun oli kurainen ja Mama seisoi tietenkin sen toisessa päässä. Hemmo, Nata ja Jasso tulivat portille vastaan, mutta pettyivät kävellessäni niiden ohi. Portin edestä oli maa tallattu ihan veteläksi kurakoksi, ja saappaani olivat juuttua siihen. Epätoivoisena harpoin muutaman metrin päähän heinikkoon seisomaan. Kenkäni olivat nilkkoja myöten kurassa, joten päätin pestä ne tallissa. Kunhan saisin ensin Maman kiinni...
Turhatoivo. Mama oli tänään taas huumorituulella. Olin juuri tarttumassa tamman riimuun, kun se käännähti nopeasti takapäänsä minua kohden. Pyörimme siinä muutaman kierroksen verran, ennen kuin aloin todella saada tarpeekseni. Muistin taskussani olevat porkkanan palat vasta nyt, joten kaivoin ne taskustani ja ojensin Mamalle. Tamma havahtui ja alkoi hamuilla huulillaan porkkanoita. Sillä välin minä nappasin riimusta kiinni ja kiinnitin narun riimuun. Mama lähti alistuneena seuraamaan, kun marssin laitumen poikki.
Tällä kertaa saappaani todella juuttuivat kuraan. Jouduin pysähtymään avatakseni portin, jolloin kumisaappaat vajosivat liejuun. Harmistuneena kiskoin jalkojani ylös, ja jalat tietenkin nousivat, mutta saappaat jäivät kuraan. Mama nykäisi narusta hermostuneena, koska se halusi jo portista ulos. Valitettavasti nykäisy sai minut horjahtamaan uhkaavasti, ja Mama nykäisi uudelleen. Ote irtosi narusta, kun putosin polvilleni. Mama lähti ravaamaan laitumelta pois päin, eikä kestänyt kauan, kun Hemmokin pujahti ohitseni vaputeen. Karkureita seurasivat pian Naassa ja Nata. Jasso tuli haistelemaan maassa minua. Toni seisoi liikahtamatta korvat hörössä. Tunsin oloni erittäin masentuneeksi, kun yritin kömpiä ylös.
Emppu: Tallista kuului kavioiden kopinaa, joten päättelin Nellan jo tulleen Mamaa hakemasta. Kavioiden kopina lähestyi toimiston ovea, ja se tuntui pysähtyvän suoraan oven eteen. Hämmästyin toden teolla, kun raollaan ollut ovi tökättiin auki ja sisään kurkisti Mama korvat hörössä.
- Mama, mitä sinä täällä teet? ihmettelin ja nousin seisomaan.
Mama oli tullut talliin yksin, riimunnaru vapaana roikkuen.
- Mitä sinä teit Nellalle, höpsö? kysyin kiltisti perässäni karsinaan kävelevältä hevoselta.
Jätin Maman karsinaan ja kiirehdin ulos.
Ensimmäiseksi pihassa vastaan käveli hämmentyneen oloinen Nata, joka asteli luokseni helpottuneena. Talutin sen riimusta talliin, ja palasin ulos. Orilaitumelta kuului kovaa hirnuntaa, ja kävellessäni maneesin ohi pienelle pihatolle päin huomasin, mistä ääni johtui. Naassa kurkotteli aidan yli hirnuen ja orit tietenkin ravasivat lähemmäs sille hirnuen. Otin Naassan kiinni ja vein senkin riimusta talliin.
Kun sitten saavuin ensimmäiselle isolle laitumelle, näin jotain kummallista. Portti oli auki, Nella istui kurassa polvillaan, Jasso tökki häntä turvallaan ja Toni tuijotti metsän rajaan uteliaana. Vilkaistessani Toni katseen suuntaan, huomasin Hemmon, joka asteli rauhallisesti metsää kohti ruohotupsuja syöden. Juoksin ruunan luokse ja sieppasin sen kiinni. Hemmo näytti hiukan pettyneeltä, kun lähdin kiskomaan sitä riimusta laitumelle. Talutin sen portista sisään, suljin portin ja päästin Hemmon vapaaksi. Seuraavaksi kumarruin Nellan puoleen ja autoin tallimestarin ylös.
- Saappaat on ihan jumissa, hän valitti, joten aloimme kiskoa niitä irti.
Kun Nella lopulta kykeni taas kävelemään, lähdimme kohti tallia. Nella selosti tapahtumien kulkua, enkä voinut kuin hymyillä hevostemme karkailulle. Saimme kuitenkin molemmat makeat naurut kuvaillessani omaa hämmästystäni Maman kurkatessa toimistoon.
- Hevoset pitää hakea sisälle tänään jo aiemmin, jos ei sade lakkaa, mutisin Empulle, joka istui toimistossa.
- Totta. Joskus iltapäivällä esimerkiksi, tallinomistaja totesi ja keskittyi taas papereihinsa.
Turha oli Empun kanssa yrittää jutella, kun tuo vain tuijotti papereitaan ja toimistoon tuomansa kannettavan tietokoneen ruutua.
- Mä ajattelin vähän ratsastaa. Kuka tarvitsisi erityisesti liikuntaa? kysyin.
- Jaa... Jos kävisit Maman selässä? Emppu ehdotti.
Nyökkäsin ja marssin tallinpuolelle. Sieppasin mukaani riimunnarun, joka roikkui Maman ovessa ja astelin pihalle.
Laidun oli kurainen ja Mama seisoi tietenkin sen toisessa päässä. Hemmo, Nata ja Jasso tulivat portille vastaan, mutta pettyivät kävellessäni niiden ohi. Portin edestä oli maa tallattu ihan veteläksi kurakoksi, ja saappaani olivat juuttua siihen. Epätoivoisena harpoin muutaman metrin päähän heinikkoon seisomaan. Kenkäni olivat nilkkoja myöten kurassa, joten päätin pestä ne tallissa. Kunhan saisin ensin Maman kiinni...
Turhatoivo. Mama oli tänään taas huumorituulella. Olin juuri tarttumassa tamman riimuun, kun se käännähti nopeasti takapäänsä minua kohden. Pyörimme siinä muutaman kierroksen verran, ennen kuin aloin todella saada tarpeekseni. Muistin taskussani olevat porkkanan palat vasta nyt, joten kaivoin ne taskustani ja ojensin Mamalle. Tamma havahtui ja alkoi hamuilla huulillaan porkkanoita. Sillä välin minä nappasin riimusta kiinni ja kiinnitin narun riimuun. Mama lähti alistuneena seuraamaan, kun marssin laitumen poikki.
Tällä kertaa saappaani todella juuttuivat kuraan. Jouduin pysähtymään avatakseni portin, jolloin kumisaappaat vajosivat liejuun. Harmistuneena kiskoin jalkojani ylös, ja jalat tietenkin nousivat, mutta saappaat jäivät kuraan. Mama nykäisi narusta hermostuneena, koska se halusi jo portista ulos. Valitettavasti nykäisy sai minut horjahtamaan uhkaavasti, ja Mama nykäisi uudelleen. Ote irtosi narusta, kun putosin polvilleni. Mama lähti ravaamaan laitumelta pois päin, eikä kestänyt kauan, kun Hemmokin pujahti ohitseni vaputeen. Karkureita seurasivat pian Naassa ja Nata. Jasso tuli haistelemaan maassa minua. Toni seisoi liikahtamatta korvat hörössä. Tunsin oloni erittäin masentuneeksi, kun yritin kömpiä ylös.
Emppu: Tallista kuului kavioiden kopinaa, joten päättelin Nellan jo tulleen Mamaa hakemasta. Kavioiden kopina lähestyi toimiston ovea, ja se tuntui pysähtyvän suoraan oven eteen. Hämmästyin toden teolla, kun raollaan ollut ovi tökättiin auki ja sisään kurkisti Mama korvat hörössä.
- Mama, mitä sinä täällä teet? ihmettelin ja nousin seisomaan.
Mama oli tullut talliin yksin, riimunnaru vapaana roikkuen.
- Mitä sinä teit Nellalle, höpsö? kysyin kiltisti perässäni karsinaan kävelevältä hevoselta.
Jätin Maman karsinaan ja kiirehdin ulos.
Ensimmäiseksi pihassa vastaan käveli hämmentyneen oloinen Nata, joka asteli luokseni helpottuneena. Talutin sen riimusta talliin, ja palasin ulos. Orilaitumelta kuului kovaa hirnuntaa, ja kävellessäni maneesin ohi pienelle pihatolle päin huomasin, mistä ääni johtui. Naassa kurkotteli aidan yli hirnuen ja orit tietenkin ravasivat lähemmäs sille hirnuen. Otin Naassan kiinni ja vein senkin riimusta talliin.
Kun sitten saavuin ensimmäiselle isolle laitumelle, näin jotain kummallista. Portti oli auki, Nella istui kurassa polvillaan, Jasso tökki häntä turvallaan ja Toni tuijotti metsän rajaan uteliaana. Vilkaistessani Toni katseen suuntaan, huomasin Hemmon, joka asteli rauhallisesti metsää kohti ruohotupsuja syöden. Juoksin ruunan luokse ja sieppasin sen kiinni. Hemmo näytti hiukan pettyneeltä, kun lähdin kiskomaan sitä riimusta laitumelle. Talutin sen portista sisään, suljin portin ja päästin Hemmon vapaaksi. Seuraavaksi kumarruin Nellan puoleen ja autoin tallimestarin ylös.
- Saappaat on ihan jumissa, hän valitti, joten aloimme kiskoa niitä irti.
Kun Nella lopulta kykeni taas kävelemään, lähdimme kohti tallia. Nella selosti tapahtumien kulkua, enkä voinut kuin hymyillä hevostemme karkailulle. Saimme kuitenkin molemmat makeat naurut kuvaillessani omaa hämmästystäni Maman kurkatessa toimistoon.
