Nella: Lunta oli sadellut hiljalleen koko eilisen päivän ja vähän yölläkin. Muutaman sentin paksuinen lumikerros oli peittänyt ankean syksyn alleen. Hevoset riehuivat tarhoissa ja Donikin kirmaili ympäriinsä onnellisen näköisenä. Iitu-kissakin oli ensin hieman arkailtuaan uskaltautunut tallista ulos, mutta nyt se juoksi ympäri pihan lunta pöllyttäen. Vain Frida oli ehdottomasti lunta vastaan. Kissa istui arvonsa tuntevasti pirtin sohvalla ja sähisi jokaiselle, joka yritti saada sen sieltä alas. Meitä Fridan happamuus ei kuitenkaan haitannut, sillä me nautimme hetkellisestä talvesta täysillä.

******

Minulla oli tänään vapaata aamutallista, mutta ilmestyin silti talliin jo kahdeksaksi. Emppu kolisteli rehuvarastossa valmistaen hevosille iltaruokia. Minä astelin rehuvaraston ovelle ja toivotin iloisesti hyvää huomenta.
- Mitäs sä täällä teet? Emppu kysyi olkansa yli.
- Ajattelin vähän Coldilla ratsastaa.
- Kaikin mokomin, Emppu vastasi haukotellen.

Cold asteli kentälle korvat hörössä ja pirteänä. Ori oli aivan innoissaan lumesta, mutta niin olin minäkin. Cold ei kuitenkaan olisi tahtonut seistä paikoillaan edes sen vertaa, että minä olisin päässyt satulaan. Muutaman yrityksen jälkeen istuin kuitenkin orin selässä ja lähdimme kiertämään kenttää. Rauhallinen alkukäynti oli kuitenkin historiaa, sillä Doni lähti juoksemaan haukkuen tallin taakse. Koira varmaan kuvitteli nähneensä jotain. Coldille tämä oli kuitenkin liikaa ja se lähti kuin ammuttuna laukkaamaan kentän toiseen päähän. Pian säikähdys muuttui innostukseksi ja Cold pukitti. Lensin kuin leppäkeihäs lumeen, joka ei vielä kovin paljoa pehmentänyt laskeutumista. Orille ei kuitenkaan voinut olla vihainen, kun se kirmaili innoissaan lumessa. Vaikka Cold alkoikin jo olla vanha, se nautti täysin siemauksin talvesta.

Emppu: Kello oli puoli kaksi ja minä seisoin maneesissa ohjaamassa yksityistuntia. Nina oli tahtonut tulla yksityistunnille treenaamaan kouluratsastusta, sillä hän aikoi osallistua kilpailuihin viikon kuluttua. Hänen kisaratsunsa asui eräällä toisella tallilla ja se vietti nyt kisapäivää, joten olin antanut hänelle Sylvin ratsuksi. Aluksi hän oli vastustanut ja kysynyt, pidinkö häntä niin huonona ratsastajana. Sylvi oli kuitenkin paras mahdollinen hevonen istunnan harjoittelemiseen.

Nina istui satulassa ryhdikkäästi ja ratsasti kisarataa toista kertaa läpi. 
- Kantapäät alas! Ne nousevat jatkuvasti! huusin.
Nina teki parhaansa ja jatkoi ratsastamista. Sylvi teki kaiken, mitä hän käski, mutta voltista tuli silti liian pieni.
- Ratsasta välittömästi uusi voltti! komensin.
Toisella kerralla voltti onnistui täydellisesti ja annoin Ninan jatkaa reittiä. Vilkaisin kädessäni olevaa helpon B:n ohjelmaa ja katselin Ninan kolmikaarista kiemurauraa.
- Ja nyt tule lävistäjälle ja muista napakat käyntiaskeleet!
Nina ratsasti lävistäjälle, teki käyntiaskeleet oikeassa kohdassa ja jatkoi uralle ravissa. C:ssä hän siirtyi käyntiin ja jatkoi reippaassa käynnissä L:ään asti. Laukka nousi oikeassa kohdassa, mutta S:ssä tehty voltti meni pieleen.
- Ja teeppäs se voltti uudelleen! huusin.

Kun ohjelma oli ratsastettu kahdesti läpi, alkoi Nina tehdä loppuverryttelyä. Istuin katsomoon ja mietin, mitä tekisin tämän jälkeen. Kaakao pirtissä ei kuulostanut ollenkaan hassummalta. Ja ennen pimeän tuloa saattaisin ehtiä vielä maastoonkin Nellan kanssa...

Emppu: Celle ravasi rennosti ympäri maneesia ja minä kevensin selässä. Nella seisoi katsomossa kaakaomuki kädessään. Irvistin hänelle ravatessani ohi. Nella virnisti ja hörppäsi kaakaota.
- Se näyttää tosi kivalta just nyt! Kokeile kääntää se puomeille, hän sanoi.
Olimme asetelleet ravipuomit toiselle pitkälle sivulle ja käänsin Cellen niitä kohti. Tamma alkoi kiihdyttää ja syöksyi puomeja kohti liian kovaa. Tein muutaman puolipidätteen, mutta se ei Celleä paljoa hidastanut. Se ylitti ensimmäisen puomin lennokkaasti, teki pienen loikan kahden seuraavan puomin yli ja kompuroi viimeisen puomin päällä. 
- Emppu mitä sä teet? Nella ihmetteli.
- En mitään ja sehän tässä ongelma onkin, hymähdin.

Toistimme Cellen kanssa samoja ravipuomeja uudelleen ja uudelleen. Se oli ollut viime aikoina todella energinen, joten liikunnan lisääminen ei varmaan olisi sille huonoksi. Tamma loikki puomien yli vauhdilla ja minulla oli vaikeuksia puuttua sen menoon. Kokeilimme Nellan kanssa vähän kaikkea: voltteja ennen ja jälkeen puomien, pohkeenväistöä ennen puomeja, pysähdyksiä ja siirtymisiä puomien välissä. Lopulta Celle alkoi kulkea ihan mukavasti, joten päätimme tehdä lopuksi hieman laukkatyöskentelyä.

Nella kävi rakentamassa maneesin keskelle pienen ristikon. Nostin laukan lyhyeltä sivulta ja aloin ratsastamaan suurta ympyrää. Esteen nähdessään Celle todellakin innostui: se kiihdytti ennen estettä, eikä tuntunut kunnolla huomaavan pidätteitäni. Lopulta se lähti valtavaan loikkaan. Olin varautunut, mutta silti hyppy yllätti. Cellen laskeutuessa sulavasti minä tömähdin kaulalle. Tamma jatkoi ympyränkaaren seuraamista innoissaan. Ponnistin ylös kaulalta ja siirsin Cellen käyntiin.
- Hyi kuinka iso hyppy! Nella älähti katsomosta.
- Isolta se tuntuikin, vastasin irvistäen.

Kun olin laukannut maneesin ympäri kahdesti ja hypännyt ristikon kolmesti, alkoi Celle hiukan rauhoittua. Hypyt olivat edelleen isoja, mutta nyt niissä oli mahdollista pysyä mukana. Jatkoin ravissa uralle ja tein rennon loppuverryttelyn. Lopuksi annoin Cellelle pitkät ohjat ja ratsastin vielä muutaman kerran maneesin ympäri.

- Mitäs se Emppu toivoo joululahjaksi? Nella tiedusteli, kun istuimme pirtissä kahvikuppien äärellä.
- Pitäiskö jo miettiä? kysyin virnistäen.
- No onhan se hyvä aloittaa ajoissa, Nella nauroi,
- Onhan mulla yks toive, vastasin hymyillen.
Nellan pyynnöstä kerroin suunnitelmastani ja unelmastani. Nata oli ensimmäinen oma kasvattini ja toistaiseksi ainoa. Sen syntymästä oli kuitenkin jo aikaa, joten olin jo pitkään haaveillut toisesta kasvatista. Olin laskenut, että jos nyt astuttaisi jonkun tamman, syntyisi varsa jouluksi. Ponnarin alkuajoista lähtien mukana pysynyt Ilo alkoi jo olla melko vanha, eikä sen elämän pituudesta ollut mitään tietoa. Ilo oli toistaiseksi ainut shetlanninponitammani, joten olisi sääli olla teettämättä varsaa. 
- Ja Sulo olisi ihan passeli isäksi, vaikka se nuori vielä onkin. En kuitenkaan aio hankkia sille sen kummempia arvonimiä tai kisasijoituksia, joten miksi pitäisi odottaa pidempään. 
- Shettisvarsa jouluksi! Ihanaa! Nella riemuitsi.
- Tämän vuoden ehdottomasti söpöin joululahja, tuumin iloisena.