Tässä se nyt oli, kesä nimittäin, ja mitä minä tein? Jeps, töitä. Tuuli puhalsi rajusti ja hevosten harja ja hännät hulmusivat. Ne kököttivät laitumella lähekkäin, ja aina välillä jokunen vesipisara putosi niiden niskaan. En kuitenkan laittanut kenellekkään sadeloimea, kyllä kai ne ponit nyt jonkun tipan kestäisivät. Linnoittauduin satulahuoneeseen ja unelmoin. Unelmoin aurinkoisista rannoista, jäätelöstä ja huippu hotelleista. Olin juuri pääsemässä siihen vaiheeseen, jossa kaunis lomailija (eli minä) astelee upeasti pukeutuneena kaupungilla, kun Emppu rymisteli haaveisiini.
- Nellaaaaaa! Missä mun kynä ooooon? tallinomistaja hermoili.
- Mhhh...
- Nella hei! Mä annan sulle potkut, jos et nyt auta mua! Emppu uhkaili.
Ponnistin ylös lattialta ja annoin katseeni kiertää huonetta.
- Tossa pöydällä se on! Missäs muuallakaan? hymähdin.
- Kun mä muistin, että vein sen kotiini, mut se jäi vissiin sitten tänne... Emppu mietiskeli.
- Terävä havainto! sihahdin.
- Lomaa kaipaat vai? Emppu kyseli.
- Nooo, sinne päin, myönsin.
- Mulla on tuolla ylhäällä jätsikiä, Emppua totesi ja niin me juoksimme peräkkäin rappuset ylös pirttiin.

Vietimme sinä päivänä oikein kunnon "lomaa". Söimme jäätelöä, juttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Päätimme tehdä hevosten liikutuksestakin rennomman session, joten irtohypytimme niitä ja köpöttelimme ilman satulaa. Minä ratsastin mielelläni maneesissa, mutta Emppu olisi tahtonut kentälle. Onnistuin kuitenkin suostuttelemaan pomoni maneesiin, ja siellä olikin huonolla kelillä ihan mukavaa. Enpä minä taida sittenkään heti lomaa tarvita, tallilla saa kuitenkin olla heppojen kanssa, joita tulisi lomalla iso ikävä!

Aurinko pilkisteli metsän takaa ja puut loivat pitkiä varjoja tallia kohti. Olimme käyttäneet Nellan kanssa koko iltapäivän estekaluston pesuun ja tallin siistimiseen. Kentän aidatkin olimme kuuranneet. Tallin hevoset seisoivat laitumella ja jauhoivat heiniä silmät ummessa. Nella nojasi kentän aitaan ja katseli ympärilleen.
- Tänne kelpaa leiriläisten tulla, nainen kehaisi.
- No, kyllähän tämä ihan kiva paikka on. Harmi vaan, että leiriläisiä on vain kaksi, virkoin.
- Mutta sittenhän sulla on helpompaa ja pystyt keskittymään jokaiseen enemmän, Nella opasti.
- Niinpä kai, puuskahdin.
Leirille olivat tulossa vain Peten hoitaja, Nilla, ja serkun tyttöni Gabriella, eli Giga. Giga tuli Ponnariin ensimmäistä kertaa, ja minua jännitti nähdä hänet. Mutta ehkä se sujuisi. Niin, ehkä...

Viisi minuuttia myöhemmin tallinpihaan kaartoi tutun näköinen auto. Ovesta ulos hyppäsi Nilla ja kuskin paikalta esiin putkahti Viola. Nainen otti takapenkiltä muutaman kassin ja ojensi ne tyttärelleen. Nilla roikotti kassejaan yhä käsissään, kun auto kaasutteli pois pihasta. Lähdin kävelemään tyttöä kohti, joka huomattuaan minut heilutti kättään.

- Valmis leirille? kysäisin.
- Jeps! Kuinka paljon meitä on tulossa? Nilla touhotti.
- Vain sinä ja Giga, totesin.
- Giga? Nilla kysyi.
- Gabriella, serkun tyttöni, selitin.
Nella maleksi luoksemme ja jonkin nurkan takaa syöksyi Doni häntä heiluen. Nilla pudotti kassinsa maahan ja kiirehti tervehtimään koiraa.
- Mitä poika? Mitä kuuluu? Häh? Onko kivaa? Nilla leperteli ja silitteli koiraa.
Samassa pihaan kaartoi toinen auto, joka oli kiiltävän punainen. Ovesta ulos astui musta tukkainen tyttö, arviolta 10-vuotias.
- Gabriella! hihkaisin ja kiirehdin halaamaan tyttöä.
Giga seisoi paikoillaan vaivaantuneen näköisenä ja mumisi jonkin laisen tervehdyksen. Seuraavaksi kiirehdin halaamaan serkkuani Iinaa, joka oli myös astunut autosta ulos. Iina nauroi ja halasi takaisin. Sitten hän pyörähti ympäri ja ojensi autosta ison matkalaukun Gigalle.
- Siinä. Pidä hauskaa, kulta! Iina hihkaisi ja lähti hänkin ajelemaan takaisin päin.
- No, niin! Mennäänpä sitten pirttiin, niin kerron vähän tästä leiristä! komensin ja kaikki lähtivät maleksimaan tallia päin.

- Eli tervetuloa tälle leirille, aloitin puhumisen.
- Tällä leirillä opiskellaan hevosen käsittelyä oman leirihevosen kanssa ja ratsastetaan! Minä olen Emppu ja tässä vieressäni seisoo tallimestarimme Nella. Meiltä saa ja pitää kysyä apua. Vaikka teitä onkin hieman ööh... vähemmän, yritetään saada kuitenkin leiri sujumaan. Olen laittanut leiriaikataulun tallin eteisen ilmoitustaululle, josta sitä voi sitten käydä kurkkimassa. Leirihevosenne ovat Nillalla Pete ja Gigalla Uljas. Niin, eipä minulla oikein muuta asiaa ollutkaan, että onnea leirille sitten vaan! Saatte nukkua kummatkin leirihuoneessa numero yksi, joten raahatkaas tavaranne sinne sitten. Kuudelta kokoonnutaan sitten tuonne talliin, niin Nella esittelee hieman tallinympäristöä.

Kun tytöt olivat saanet huoneensa järjestykseen, kokoonnuimme talliin. Minä seisoskelin paikallani ja annoin Nellan kertoa tallin säännöistä ja tietoja hevosista. Nella osasi jokaisen hevosen koko nimen, rodun ja luonteen ulkoa, ja olisi voinut kertoa hevosista lopun päivän. Pian he kuitenkin siirtyivät ulos ja tallimestari lähti vetämään esittelykierrosta. Minä järjestelin papereitani ja rupesin jo miettimään leirin yksityiskohtia. Tänään ei paljon mitään tehtäisi, tutustuttaisiin vain toisiin ja leirihevosiin.

Puoli kahdeksalta kokoonnuimme kentälle ja aloimme leikkiä tutustumisleikkejä. Ensimmäiseksi jokaisen piti sanoa jokin hevosiin liittyvä sana, joka alkaa oman nimen alkukirjaimella.
- Neliöhuopa! Nilla keksi.
Giga joutuikin miettimään pitempään.
- Gotlanninrussponi! Giga hihkaisi.
- Esterata, tuumailin.
- Newforestponi, Nella tajusi.
Seuraavaksi leikimme hippaa, talli palaa-leikkiä ja lopuksi ratsastustuntia ilman hevosia.

Iltapalalla Giga ja Nilla juttelivat keskenään ja minä keskityin vain leipääni. Nella lähti hipsimään kotiinsa ja minäkin aloin vetäytyä pikku hiljaa omaa taloani kohti.
- Hyvää yötä tytöt! Muistakaa, että kymmeneltä on täysi hiljaisuus ja talliin ei saa mennä enää puoli yhdeksän jälkeen. Nukkukaa hyvin! huutelin, ennen kuin pujahdin pirtistä ulos.