Aamulla kello 7.30 ei yleensä ole terävimmillään. Vaan enpä ollut minäkään, kun heräsin puoli kahdeksan kännykän piippaukseen. "Uusi viesti" kännykän näytössä luki. Avasin viestin miettien kuka voisi olla tarpeeksi hassahtanut lähettääkseen tuollaisia viestejä.
"Sori, jos herätän, mutta sun piti tehä se aamutalli tänään :)." Nella, kukapa muukaan. Tietenkin olin unohtanut asian, joten ponkaisin ylös itsekseni kiroillen. Etsiessäni tallikamppeita kirjoitin Nellalle vastauksen:
"Mä en muistanu, kiitti. Mut miks sä olet hereillä nytten?"
Löysin etsimäni vaatteet ja vedin ne hajamielisesti päälleni. Vasta peilistä huomasin paidan olevan väärinpäin päällä. Kääntäessäni paitaa oikein päin, Nella vastasi:
"Heräsin jo klo 7, totuin jo siihen rytmiin. Ja sit mua mietitytti muistatko sä mitään. Aion mennä juomaan aamukahvin yhteen kuppilaan, tuun sen jälkeen."
Kiskoin paidan päälleni ja ryntäsin alakertaan jotain syödäkseni.
Viisi minuuttia yli kahdeksan ehdin talliin, jossa rakkaat hevoseni ilmoittivat olevansa nälkäisiä. Kiirehdin toimiston läpi rehujen säilytykseen ja hymyilin, kun huomasin Nellan laittaneen kaiken valmiiksi. Työnsin heiniä täynnä olevat kottikärryt tallin puolelle ja aloin paiskoa karsinoihin heinää. Uusimpien hevosten, Sulon ja Maman, ruokkimiseen tarvitsen karsinanovessa olevaa tietokylttiä, muut menivät vanhasta tottumuksesta. Pian palasin takaisin rehuvarastoon ja tartuin toisiin kärryihin, joissa oli kaikenlaisia väkirehuja ja vitamiineja erilaisissa sangoissa ja purkeissa. Tämäkin sujui vanhasta tottumuksesta, joten pian saatoin jo hypellä rappuset ylös pirttiin. Keitin itselleni kahvia ja kaivelin kaapeista hieman pullaa mukaan. Kello lähestyi kuitenkin puolta yhdeksää, joten aivan liian nopeasti jouduin raahautumaan takaisin talliin.
Aluksi sieppasin vastoin kaikkia turvallisuusmääräyksiä kaksi hevosta mukaani. Nämä onnekkaat olivat Pete ja Uljas, jotka olivat helppoja taluttaa ja menivät vielä samaan tarhaankin. Seuraavaksi kiskoin tarhaan Hemmon ja sitten saatoinkin keskittyä Suloon, joka pani vastaan talutettaessa. Yhden tarhan täytyttyä aloin täyttää seuraavaa. Toni asteli kiltisti perässäni, mutta Jasson kanssa oli hiukkasen ongelmia. Cold meni kolmanteen tarhaan rutiinilla. Natan ja Naassa saattoi taluttaa yhdessä viimeiseen tarhaan, mutta Maman vein yksin. Rita ja Ilokin kulkivat yhtä matkaa ja siinä ne tarhat sitten täyttyivätkin.
"Sori, jos herätän, mutta sun piti tehä se aamutalli tänään :)." Nella, kukapa muukaan. Tietenkin olin unohtanut asian, joten ponkaisin ylös itsekseni kiroillen. Etsiessäni tallikamppeita kirjoitin Nellalle vastauksen:
"Mä en muistanu, kiitti. Mut miks sä olet hereillä nytten?"
Löysin etsimäni vaatteet ja vedin ne hajamielisesti päälleni. Vasta peilistä huomasin paidan olevan väärinpäin päällä. Kääntäessäni paitaa oikein päin, Nella vastasi:
"Heräsin jo klo 7, totuin jo siihen rytmiin. Ja sit mua mietitytti muistatko sä mitään. Aion mennä juomaan aamukahvin yhteen kuppilaan, tuun sen jälkeen."
Kiskoin paidan päälleni ja ryntäsin alakertaan jotain syödäkseni.
Viisi minuuttia yli kahdeksan ehdin talliin, jossa rakkaat hevoseni ilmoittivat olevansa nälkäisiä. Kiirehdin toimiston läpi rehujen säilytykseen ja hymyilin, kun huomasin Nellan laittaneen kaiken valmiiksi. Työnsin heiniä täynnä olevat kottikärryt tallin puolelle ja aloin paiskoa karsinoihin heinää. Uusimpien hevosten, Sulon ja Maman, ruokkimiseen tarvitsen karsinanovessa olevaa tietokylttiä, muut menivät vanhasta tottumuksesta. Pian palasin takaisin rehuvarastoon ja tartuin toisiin kärryihin, joissa oli kaikenlaisia väkirehuja ja vitamiineja erilaisissa sangoissa ja purkeissa. Tämäkin sujui vanhasta tottumuksesta, joten pian saatoin jo hypellä rappuset ylös pirttiin. Keitin itselleni kahvia ja kaivelin kaapeista hieman pullaa mukaan. Kello lähestyi kuitenkin puolta yhdeksää, joten aivan liian nopeasti jouduin raahautumaan takaisin talliin.
Aluksi sieppasin vastoin kaikkia turvallisuusmääräyksiä kaksi hevosta mukaani. Nämä onnekkaat olivat Pete ja Uljas, jotka olivat helppoja taluttaa ja menivät vielä samaan tarhaankin. Seuraavaksi kiskoin tarhaan Hemmon ja sitten saatoinkin keskittyä Suloon, joka pani vastaan talutettaessa. Yhden tarhan täytyttyä aloin täyttää seuraavaa. Toni asteli kiltisti perässäni, mutta Jasson kanssa oli hiukkasen ongelmia. Cold meni kolmanteen tarhaan rutiinilla. Natan ja Naassa saattoi taluttaa yhdessä viimeiseen tarhaan, mutta Maman vein yksin. Rita ja Ilokin kulkivat yhtä matkaa ja siinä ne tarhat sitten täyttyivätkin.
Olin juuri puhdistamassa ensimmäisiä karsinoita, kun aina niin pirteä ja tarkka tallimestari asteli tallin ovista sisään.
- Hyvää huomenta! hän hihkaisi iloisena, eikä välittänyt minun vihaisesta mulkoilustani.
- No, huomenta vaan sullekin. Otappa tästä talikko ja tee jotain hyödyllistä, puuskahdin ja ojensin talikon Nellalle.
Tallimestari purskahti raikuvaan nauruun.
- Mikä oli hauskaa? tenttasin.
- Sun.. Hihhi... Sun hiuk... hihhih... sun hiukset törröttää hassusti, Nella kikatti ja jatkoi kertomalla mikä muu minussa oli hauskan näköistä. Joukkoon mahtui kaikkea mahdollista likaisesta piposta aina eripari kenkiin asti.
- Kiva tietää, ähkäisin ja kiirehdin tuulispäänä pihalle.
Vasta oman taloni ovella huomasin, että maisemassa oli jotain erilaista.
- LUNTA! NELLA TÄÄLLÄ SATAA LUNTA! kiljuin ja ryntäsin takaisin talliin.
Karsinoiden siivoaminen myöhästyi sinä aamuna aika pahasti. Kaksi järkevää aikuista, joiden vastuulla oli kaksitoista hevosta ja koira, juoksentelivat pitkin pihaa nauraen ja lumihiutaleita suuhunsa pyydystäen. Oli meidän onnemme, ettei tallille eksynyt sinä aamuna muita, kuin ihanat hoitajamme Serry ja Minka, jotka osallis