Emppu: Celle ravasi rennosti ympäri maneesia ja minä kevensin selässä. Nella seisoi katsomossa kaakaomuki kädessään. Irvistin hänelle ravatessani ohi. Nella virnisti ja hörppäsi kaakaota.
- Se näyttää tosi kivalta just nyt! Kokeile kääntää se puomeille, hän sanoi.
Olimme asetelleet ravipuomit toiselle pitkälle sivulle ja käänsin Cellen niitä kohti. Tamma alkoi kiihdyttää ja syöksyi puomeja kohti liian kovaa. Tein muutaman puolipidätteen, mutta se ei Celleä paljoa hidastanut. Se ylitti ensimmäisen puomin lennokkaasti, teki pienen loikan kahden seuraavan puomin yli ja kompuroi viimeisen puomin päällä.
- Emppu mitä sä teet? Nella ihmetteli.
- En mitään ja sehän tässä ongelma onkin, hymähdin.
Toistimme Cellen kanssa samoja ravipuomeja uudelleen ja uudelleen. Se oli ollut viime aikoina todella energinen, joten liikunnan lisääminen ei varmaan olisi sille huonoksi. Tamma loikki puomien yli vauhdilla ja minulla oli vaikeuksia puuttua sen menoon. Kokeilimme Nellan kanssa vähän kaikkea: voltteja ennen ja jälkeen puomien, pohkeenväistöä ennen puomeja, pysähdyksiä ja siirtymisiä puomien välissä. Lopulta Celle alkoi kulkea ihan mukavasti, joten päätimme tehdä lopuksi hieman laukkatyöskentelyä.
Nella kävi rakentamassa maneesin keskelle pienen ristikon. Nostin laukan lyhyeltä sivulta ja aloin ratsastamaan suurta ympyrää. Esteen nähdessään Celle todellakin innostui: se kiihdytti ennen estettä, eikä tuntunut kunnolla huomaavan pidätteitäni. Lopulta se lähti valtavaan loikkaan. Olin varautunut, mutta silti hyppy yllätti. Cellen laskeutuessa sulavasti minä tömähdin kaulalle. Tamma jatkoi ympyränkaaren seuraamista innoissaan. Ponnistin ylös kaulalta ja siirsin Cellen käyntiin.
- Hyi kuinka iso hyppy! Nella älähti katsomosta.
- Isolta se tuntuikin, vastasin irvistäen.
Kun olin laukannut maneesin ympäri kahdesti ja hypännyt ristikon kolmesti, alkoi Celle hiukan rauhoittua. Hypyt olivat edelleen isoja, mutta nyt niissä oli mahdollista pysyä mukana. Jatkoin ravissa uralle ja tein rennon loppuverryttelyn. Lopuksi annoin Cellelle pitkät ohjat ja ratsastin vielä muutaman kerran maneesin ympäri.
- Se näyttää tosi kivalta just nyt! Kokeile kääntää se puomeille, hän sanoi.
Olimme asetelleet ravipuomit toiselle pitkälle sivulle ja käänsin Cellen niitä kohti. Tamma alkoi kiihdyttää ja syöksyi puomeja kohti liian kovaa. Tein muutaman puolipidätteen, mutta se ei Celleä paljoa hidastanut. Se ylitti ensimmäisen puomin lennokkaasti, teki pienen loikan kahden seuraavan puomin yli ja kompuroi viimeisen puomin päällä.
- Emppu mitä sä teet? Nella ihmetteli.
- En mitään ja sehän tässä ongelma onkin, hymähdin.
Toistimme Cellen kanssa samoja ravipuomeja uudelleen ja uudelleen. Se oli ollut viime aikoina todella energinen, joten liikunnan lisääminen ei varmaan olisi sille huonoksi. Tamma loikki puomien yli vauhdilla ja minulla oli vaikeuksia puuttua sen menoon. Kokeilimme Nellan kanssa vähän kaikkea: voltteja ennen ja jälkeen puomien, pohkeenväistöä ennen puomeja, pysähdyksiä ja siirtymisiä puomien välissä. Lopulta Celle alkoi kulkea ihan mukavasti, joten päätimme tehdä lopuksi hieman laukkatyöskentelyä.
Nella kävi rakentamassa maneesin keskelle pienen ristikon. Nostin laukan lyhyeltä sivulta ja aloin ratsastamaan suurta ympyrää. Esteen nähdessään Celle todellakin innostui: se kiihdytti ennen estettä, eikä tuntunut kunnolla huomaavan pidätteitäni. Lopulta se lähti valtavaan loikkaan. Olin varautunut, mutta silti hyppy yllätti. Cellen laskeutuessa sulavasti minä tömähdin kaulalle. Tamma jatkoi ympyränkaaren seuraamista innoissaan. Ponnistin ylös kaulalta ja siirsin Cellen käyntiin.
- Hyi kuinka iso hyppy! Nella älähti katsomosta.
- Isolta se tuntuikin, vastasin irvistäen.
Kun olin laukannut maneesin ympäri kahdesti ja hypännyt ristikon kolmesti, alkoi Celle hiukan rauhoittua. Hypyt olivat edelleen isoja, mutta nyt niissä oli mahdollista pysyä mukana. Jatkoin ravissa uralle ja tein rennon loppuverryttelyn. Lopuksi annoin Cellelle pitkät ohjat ja ratsastin vielä muutaman kerran maneesin ympäri.
- Mitäs se Emppu toivoo joululahjaksi? Nella tiedusteli, kun istuimme pirtissä kahvikuppien äärellä.
- Pitäiskö jo miettiä? kysyin virnistäen.
- No onhan se hyvä aloittaa ajoissa, Nella nauroi,
- Onhan mulla yks toive, vastasin hymyillen.
Nellan pyynnöstä kerroin suunnitelmastani ja unelmastani. Nata oli ensimmäinen oma kasvattini ja toistaiseksi ainoa. Sen syntymästä oli kuitenkin jo aikaa, joten olin jo pitkään haaveillut toisesta kasvatista. Olin laskenut, että jos nyt astuttaisi jonkun tamman, syntyisi varsa jouluksi. Ponnarin alkuajoista lähtien mukana pysynyt Ilo alkoi jo olla melko vanha, eikä sen elämän pituudesta ollut mitään tietoa. Ilo oli toistaiseksi ainut shetlanninponitammani, joten olisi sääli olla teettämättä varsaa.
- Ja Sulo olisi ihan passeli isäksi, vaikka se nuori vielä onkin. En kuitenkaan aio hankkia sille sen kummempia arvonimiä tai kisasijoituksia, joten miksi pitäisi odottaa pidempään.
- Shettisvarsa jouluksi! Ihanaa! Nella riemuitsi.
- Tämän vuoden ehdottomasti söpöin joululahja, tuumin iloisena.
- Pitäiskö jo miettiä? kysyin virnistäen.
- No onhan se hyvä aloittaa ajoissa, Nella nauroi,
- Onhan mulla yks toive, vastasin hymyillen.
Nellan pyynnöstä kerroin suunnitelmastani ja unelmastani. Nata oli ensimmäinen oma kasvattini ja toistaiseksi ainoa. Sen syntymästä oli kuitenkin jo aikaa, joten olin jo pitkään haaveillut toisesta kasvatista. Olin laskenut, että jos nyt astuttaisi jonkun tamman, syntyisi varsa jouluksi. Ponnarin alkuajoista lähtien mukana pysynyt Ilo alkoi jo olla melko vanha, eikä sen elämän pituudesta ollut mitään tietoa. Ilo oli toistaiseksi ainut shetlanninponitammani, joten olisi sääli olla teettämättä varsaa.
- Ja Sulo olisi ihan passeli isäksi, vaikka se nuori vielä onkin. En kuitenkaan aio hankkia sille sen kummempia arvonimiä tai kisasijoituksia, joten miksi pitäisi odottaa pidempään.
- Shettisvarsa jouluksi! Ihanaa! Nella riemuitsi.
- Tämän vuoden ehdottomasti söpöin joululahja, tuumin iloisena.