...saapui Sulo Ponnariin. Hymyilen hiljaa ajatukselle ja silittelen pientä turpaa. Ori ei ole asunut meillä vielä ihan kokonaista viikkoakaan, mutta siitä huolimatta se on jättänyt jäljet jokaisen sydämeen. Monet pienet tuntilaiset ovat rakastuneet siihen ja odottavat innolla pääsevänsä ratsastamaan sillä. Tosin ratsukoulutus alkaa vasta ensi keväänä, mutta saahan sitä aina haaveilla...
- Emppu hei! Minka huudahtaa ja vilkuttaa.
Pujahdan Sulon tarhasta pois ja kävelen Hemmon hoitajan luo.
- Mitäs kuulu? kysyn ja vilkaisen vielä Suloa kohti.
- Hyvää, mutta tota... Mä kuulin jotain juoruja köh, köh.. Että tota tänne tulis joku uus heppa, Minka puhelee varovasti.
- Nella! älähdän. Miksei tallimestari osaa pitää suutaan kiinni?
- Joo-o, kyllä pitäis tulla. Viimeistään ens perjantaina, vastaan lopulta.
- Oi! Millanen? Minka pursuaa uteliaisuutta.
- Noh, isompi kuin Sulo, vastaan kaarrellen.
- Oikein hevonen? Ei mikään poni? Tamma, ori vai ruuna? Minkä rotunen? Mistä se tulee? Minka on halkeamaisillaan.
- Hevonen, ihan oikea hevonen. Tamma. Rodun näät sitten. Englannista, vastaan huokaillen.
- Englannista!? Tuleeks tänne englantilainen heppa! Minka innostuu.
- Yes, Minka, vastaan hymyillen.
- Mikä sen nimi on? Minka yrittää vielä kysyä.
- Se on salaisuus, vastaan salaperäisesti.
Minka huokaa ja rientää hakemaan Hemmoa tarhasta. Hymyilen tyytyväisenä. Minka selvästi odottaa uutta hevosta saapuvaksi. Mutta se ei suinkaan tule suoraan Englannista, vaan eräs suomalainen tuotitalli on tuonut sen sieltä. Mutta enhän minä s