Rita katsoi suoraan kameraan kävellessään ohi. Nella virnisti iloisena ja nappasi kuvan Ritasta ja sen taluttajasta. Ritan vierellä kävelevä tyttö hymyili meille ja jatkoi matkaa kentälle. Lampsin perässä kädet takin taskuissa ja suljin kentän portin perässäni. Kello oli ehkä kolmetoista, en ollut varma. Joo, hevosilla kuului olla tämä viikko lomaa, mutta eräs äiti oli keksinyt järjestää tyttärelleen ja tämän ystäville yksityisen ratsastustunnin. Toiveena oli ollut leikkitunti, joten tässä sitä nyt oltiin. Kolme ponia seisoi kentällä ilman satulaa, ja ratsastajat yrittivät hyppiä niiden selkään. Ilon itselleen tahtonut tyttö onnistui ponnistamaan pikku ponin selkään, mutta Ritan ja Uljaan ratsastajat vain jatkoivat pomppimista. Kävin punttaamassa tytöt kyytiin ja käskin heidät kiertämään uraa. Asettelin kentälle puomeja ja pienen ristikon. Ratsastajat tuijottivat esteitä, kuin ainakin 130cm okseria. 
- Hei, ette te tohon kuole! Rita ja Uljas vaikka peruuttaa sen yli, Ilokin vaikka kävelee! lepyttelin pelkääviä tyttöjä.
Aloin vetää tytöille alkuverkkaa. He pomppivat ponien ravissa kuin perunasäkit ja liukuivat puolelta toiselle. Ennen laukkaa Rita oli jo onnistunut pudottamaan ratsastajan pienellä pukki hypyllä. Ratsastaja päätyi maahan jaloilleen ponin pään yli ja nousi takaisin selkään.

Vaikka ristikko olikin pieni kaikki ponit pomppasivat sen yli isolla loikalla. Kun tunti oli lopussa, jokainen ratsastaja oli tippunut kerran, joku jopa kolmekin. Ponit touhottivat loppuverkassakin hirveää vauhtia eteen päin, ja muistutin itseäni, siitä, että muutkin ponit taisivat kaivata liikuntaa. Tallinomistaja ei voi koskaan olla lomalla, muistutin itseäni ja komensin ratsukot talliin.

Vesi satoi maahan hiljakseen. Uljas hörisi tarhassa. Ori yritti saada ruunat juoksemaan, mutta Pete ja Hemmo painautuivat toisiinsa ja hätistelivät äkeissään orin pois. Uljas katsoi niitä hetken ja lähti sitten laukkaan yksin. Se laukkasi tarhan ympäri muutaman kerran ja näytti niin suloiselta. Nappasin puhelimellani pikaisesti siitä kuvan, ennen kuin juoksin talliin hakemaan riimua ja narua.

Myöhemmin minä ja tallin suloisin ori kävelemme hiljaa hiekkatietä pitkin. Keltainen sadetakkini on märkä, samoin Uljaan loimi. Hiekkatien lukuiset kuopat ovat täyttyneet vedestä. Hiukseni ja orini harja ovat takkuiset ja märät. Kävelemme takaisin tallia kohti ja päätän ottaa kaikki hevoset sisään. Kyllä nekin ansaitsevat päästä sisälle lämpimään. Ovathan ne olleet pihalla jo ties kuinka kauan.