Asetin oranssin tötterön maneesin pehmeään hiekkaan.
- Kas, noin! Valmista tuli, hihkaisin ja kiiruhdin kohti tallia.
Tallissa neljä ratsastajaa seisoi keskellä käytävää keskittyinen juttelemaan.
- No, niin! Voitte mennä jo maneesiin, ilmoitin.
Ratsastajat lähtivät kohti maneesia ja minä astelin tallin eteiseen. Vilkaisin tuntilistaa mietteisiini vaipuneena.
15.00-16.00
Petra - Ilo
Susanna - Rita
Hanna - Hemmo
Oona - Uljas
Ensimmäinen tunti olisi yleis/koulu. Sitten jatko ja lopuksi yleis/este. Mukavan näköinen päivä. Tuntejakin olisi iltaan asti. Suuntasin askeleeni maneesiin. Oppilaita ei saisi jättää yksin pitkäksi aikaa.
Rita seisoi maneesin ulkopuolella. Kolmetoista vuotias Susanna maiskutti kevyesti ja yritti saada ponin maneesiin.
- Rita! Onko sinun pakko kiusata Susaa? minä älähdin ja kiirehdin auttamaan ratsastajaa.
Rita oli kasvanut vauhdilla. Se oli jo kahdeksan vuotias ja kävi tunneilla usein. Saimme kuin saimmekin ponin lopulta maneesiin, jossa Ilo, Hemmo ja Uljas jo olivat. Menin tarkistamaan Ilon satulavyön. Tamma täyttäisi pian kymmenen. Miten nopeasti se aika kuluukaan. Seuraavaksi kiersin Hemmon luo. Rapsutin yhdeksän vuotiasta ruunaa ja tarkistin satulavyön.
- Onks nää jalustimet saman mittaset? Hemmon ratsastaja Hanna kysyi.
Vilkaisin jalustimia pikaisesti.
- On ne, sanoin ja lähdin kävelemään Uljasta kohti.
Uljas oli saavuttanut jo kahdentoista vuoden iän. Se oli rauhallinen ja mukava, monen ratsastajan suosikki. Annoin Uljaksen ratsastajalle, Oonalle, luvan lähteä uralle ja jäin itse maleksimaan maneesin keskelle.
Tunnin aikana ratsastajat ratsastivat erillaisia ympyröitä ja kaaria. Rita säikähti maneesin nurkkaa ja kieltäytyi tulemasta L-päätyyn. Monen hikipisaran jälkeen tamma kuitenkin saatiin kuriin. Ilo kulki kiltisti ja oli ehkä hieman laiskakin. Hemmo ei suostunut asettumaan millään ja päätinkin itse ratsastaa sillä vähän tämän tunnin jälkeen. Uljas meni myös erittäin kauniisti.
- No, niin mitäs sanoisitte jos hypättäis ens viikolla? kysyin tunnin päätteeksi.
- Joo! kuului vastaus.
- Okei. Tehdään niin, naurahdin ja astelin avaamaan maneesin ovea.
Pyysin Hemmon ratsastajaa, Hannaa, pitämään Hemmoa sen aikaa, kun minä hain tallista kypärän ja raipan. Pian nousinkin Hemmon selkään ja aloitin ratsastamisen. Ratsastin pitkään ympyröitä käynnissä, kunnes lopulta ruuna taipui kumpaankin suuntaan. Ravasin vielä vähän ja loppuajan kävelin.
Tallissa riisuin Hemmolta varusteet ja harjasin sitä hieman. Tämän jälkeen poikkesin katsomaan tuntilistaa, muistini ei näet ole niitä parhaimpia.
17.00-18.00
Aada - Pete
Otto - Ilo
Sanni - Uljas
Olin juuri lähtemässä eteisestä, kun ovi aukesi ja sisälle asteli ida.
- Moi! Pete menee seuraavalle tunnille, voisit alkaa pistään sitä jo valmiiksi, hihkaisin heti.
- Moikka. Ai, ok, ida vastasi ja pujahti perässäni talliin.
Ennen seuraavaa tuntia ehdin istua pirtissä juomassa kahvia. Omaan talooni en jaksanut lähteä ja tallissa saatettiin tarvita apua. Jouduin tekemään tallityötkin yksin, Nella oli lomalla.
- Välillä minäkin haluaisin lomaa, tuumin itsekseni.
- Kas, noin! Valmista tuli, hihkaisin ja kiiruhdin kohti tallia.
Tallissa neljä ratsastajaa seisoi keskellä käytävää keskittyinen juttelemaan.
- No, niin! Voitte mennä jo maneesiin, ilmoitin.
Ratsastajat lähtivät kohti maneesia ja minä astelin tallin eteiseen. Vilkaisin tuntilistaa mietteisiini vaipuneena.
15.00-16.00
Petra - Ilo
Susanna - Rita
Hanna - Hemmo
Oona - Uljas
Ensimmäinen tunti olisi yleis/koulu. Sitten jatko ja lopuksi yleis/este. Mukavan näköinen päivä. Tuntejakin olisi iltaan asti. Suuntasin askeleeni maneesiin. Oppilaita ei saisi jättää yksin pitkäksi aikaa.
Rita seisoi maneesin ulkopuolella. Kolmetoista vuotias Susanna maiskutti kevyesti ja yritti saada ponin maneesiin.
- Rita! Onko sinun pakko kiusata Susaa? minä älähdin ja kiirehdin auttamaan ratsastajaa.
Rita oli kasvanut vauhdilla. Se oli jo kahdeksan vuotias ja kävi tunneilla usein. Saimme kuin saimmekin ponin lopulta maneesiin, jossa Ilo, Hemmo ja Uljas jo olivat. Menin tarkistamaan Ilon satulavyön. Tamma täyttäisi pian kymmenen. Miten nopeasti se aika kuluukaan. Seuraavaksi kiersin Hemmon luo. Rapsutin yhdeksän vuotiasta ruunaa ja tarkistin satulavyön.
- Onks nää jalustimet saman mittaset? Hemmon ratsastaja Hanna kysyi.
Vilkaisin jalustimia pikaisesti.
- On ne, sanoin ja lähdin kävelemään Uljasta kohti.
Uljas oli saavuttanut jo kahdentoista vuoden iän. Se oli rauhallinen ja mukava, monen ratsastajan suosikki. Annoin Uljaksen ratsastajalle, Oonalle, luvan lähteä uralle ja jäin itse maleksimaan maneesin keskelle.
Tunnin aikana ratsastajat ratsastivat erillaisia ympyröitä ja kaaria. Rita säikähti maneesin nurkkaa ja kieltäytyi tulemasta L-päätyyn. Monen hikipisaran jälkeen tamma kuitenkin saatiin kuriin. Ilo kulki kiltisti ja oli ehkä hieman laiskakin. Hemmo ei suostunut asettumaan millään ja päätinkin itse ratsastaa sillä vähän tämän tunnin jälkeen. Uljas meni myös erittäin kauniisti.
- No, niin mitäs sanoisitte jos hypättäis ens viikolla? kysyin tunnin päätteeksi.
- Joo! kuului vastaus.
- Okei. Tehdään niin, naurahdin ja astelin avaamaan maneesin ovea.
Pyysin Hemmon ratsastajaa, Hannaa, pitämään Hemmoa sen aikaa, kun minä hain tallista kypärän ja raipan. Pian nousinkin Hemmon selkään ja aloitin ratsastamisen. Ratsastin pitkään ympyröitä käynnissä, kunnes lopulta ruuna taipui kumpaankin suuntaan. Ravasin vielä vähän ja loppuajan kävelin.
Tallissa riisuin Hemmolta varusteet ja harjasin sitä hieman. Tämän jälkeen poikkesin katsomaan tuntilistaa, muistini ei näet ole niitä parhaimpia.
17.00-18.00
Aada - Pete
Otto - Ilo
Sanni - Uljas
Olin juuri lähtemässä eteisestä, kun ovi aukesi ja sisälle asteli ida.
- Moi! Pete menee seuraavalle tunnille, voisit alkaa pistään sitä jo valmiiksi, hihkaisin heti.
- Moikka. Ai, ok, ida vastasi ja pujahti perässäni talliin.
Ennen seuraavaa tuntia ehdin istua pirtissä juomassa kahvia. Omaan talooni en jaksanut lähteä ja tallissa saatettiin tarvita apua. Jouduin tekemään tallityötkin yksin, Nella oli lomalla.
- Välillä minäkin haluaisin lomaa, tuumin itsekseni.
